Keskiviikkoiltana Ledi alkoi kakomaan ja huolestuin josko sille on jäänyt kurkkuun tai vatsaan vielä luita. Koira oli kuitenkin ihan normaali muuten joten ajattelin seurata tilannetta vielä. Torstai-iltana sain kuulla että naapurin koiralla on kennelyskä tai vastaava, ja ajattelin että se tästä nyt vielä puuttui. Illalla koirat vielä söivät metsästä jotain kunnes sain karjuttua ne jättämään sen.
Perjantaiaamuna Ledi sitten oli ihan lötkö. Yleensä se tulee iloisesti tervehtimään kun tulen makuuhuoneesta, mutta nyt sitä ei näkynyt missään. Kun se ei tullut esiin tehdessäni lähtöä ulos, huolestuin jo enemmän ja lähdin etsimään sitä kun yleensä se on ensimmäisenä ovella häsläämässä ja tarjoutumassa mukaan. Siellähän se sohvan takana makasi ja nousi vasta pyynnöstä, mutta nähdessään että olin menossa ulos, se kääntyi takaisin ja rojahti takaisin sohvan taa makaamaan. Sain sen kuitenkin houkuteltua ulos ja ilokseni oli yksi huolenaihe vähemmän kun näin että sillä ainakin suoli toimii eikä sitä tarvitse sen takia leikata, mutta halusin että se käy eläinlääkärissä kuitenkin kun on yhdessä yössä mennyt niin vaisuksi. Perjantaina on vaan näköjään perin vaikea päästä eläinlääkäriin, kun kolmella suurimmalla klinikalla oli ihan täyttä. Onneksi viimeisestä paikasta sain peruutusajan.
En itse päässyt sitä viemään, mutta sillä oli ollut lämpöä 39,5 ja sai mukaan kipulääkkeet ja antibiootit, diagnoosina joku nuoren koiran yskä? Toivottavasti noilla tropeilla ja levolla paranee. Ainakin se on jo vähän virkeämpi kun lääkitys on saatu käyntiin. Se sai myös tämän kuun Cartrophen-pistoksen mukaan joka tuikataan siihen ensi viikolla. Eipähän tarvitse enää tiistaina erikseen sen asian takia lähteä. Mistä lie sitten tautinsa saanut, kun naapurin koiran kanssa leikkimisestäkin on jo kaksi viikkoa. Joensuussa vaihtoi neniä yhden ajokoiran kanssa, onhan sekin tietysti voinut pöpöä kantaa. Naapurissakaan ei ole vanhempi koira sairastunut, joten ehkä se sitten on nuorten koirten pöpö. Tai kennelyskä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti